Olen ilon täyttämä blogaaja nimeltään Sini Eveliina Parkkonen. Tästä lähtee käyntiin minun blogini, jota teen ahkerasti teekuppi kädessä ja aivot narikassa, hieman hajamielisestikin. Miksi Veden alla nimeksi? Siihen on niin monta syytä. Mielestäni asustan ns. veden alla, Emma Salokosken kappaleen mukaan. Veden alla on raskasta kulkea, aivan kuin ihmisten on välillä raskasta kulkea läpi vaikeuksien. Veden alla on myös hyvin pehmeää, eikä ole olemassa ÄKKIPUDOTUSTA. Voi vaan lillua ja elämä on siinä sinun silmiesi edessä. Ymmärrättehän? Välillä kaikki tuntuu elämässäkin juuri tuollaiselta: ”Voi vaan lillua.”
Toivon, että saan poikaystäväni välillä mukaan kirjoittamaan tänne. Poikaystäväni, joka on suolaa ja sokeria samanaikaisesti. Se on kaikkea.. hassua! Poikaystäväni kanssa tasoissa elämässäni on PIANO. Sain oman pianon aivan vähän aikaa sitten, joten nyt olen täysin oman pianon omistaja. En voisi elää ilman piano, koska en muista edes elämässäni aikaa jolloin en olisi soittanut. Oikeastaan olen melkein kahden pianon omistaja, toinen on vanhemmillani ja toinen seisoo minun ja poikaystäväni ihanassa kodissa. Pianoon pätee tuo sama kuvaus eli veden alla tunnen olevani aina soittaessani. Veden alla kuljen käsi kädessä Sibeliuksen että monien muiden kauniiden säveltäjien kanssa. Veden alla ei ole pelottavaa olla.
Toivoisin myös kovasti, että voisin kirjoittaa maailmalla vieraillessani tänne. Rakastan maailmaa ja matkausta. Elämäni eli veden alla oleskelu seuraa minua myös maailmalle. Niin se seurasi myös viime kesänä minua, ollessani reilillä elämäni suolan ja sokerin eli poikaystäväni kanssa.
Ensimmäiset muistiinpanot tehty täältä veden alta. Fiilis on aivan mahtava ja tuntuu kuin lilluisi vain sekä elämä möllöttää silmieni edessä.
🙂